Kotona jälleen!

IMG_20171118_120832.jpg
Kolmesta kuukaudesta on moneksi. Kolme kuukautta on pitkä aika olla poissa rakkaidesi luota. Se on pitkä aika olla poissa opintojen parista, kun kaikkea ei vain voi suorittaa internetin välityksellä. Siitä hyvänä esimerkkinä on tämänkin viimeisen postauksen viivästyminen 😊 Se kotiinpaluun ihanuuden sekä rahallisen tasapainon palauttamiseksi järjestetyn työputken sekä koulutehtävämäärän aiheuttama täystyrmäys näitten reissukuukausien vastapainona viivästytti tätä hieman, mutta pieni etäisyys teki hyvää yhteen saattamaan viimeiset ajatukset opiskelijavaihdosta 😊

Toisaalta 3 kuukautta on erittäin lyhyt aika, mitä tulee kielen oppimiseen, työn ohella kulttuurin syvälliseen tutustumiseen. 3 kuukautta on erittäin lyhyt aika mitä tulee sosiaalisten suhteiden vaalimiseen opintojen ohella, hädin tuskin opin tuntemaan uudet ystävyyteni kunnolla, kun jo oli pian hyvästien aika.

Viimeiset viikot kuluivat kuin siivillä. Maltilliset tavoitteet tuli saavutettua, mutta silti itseä jäi kalvamaan miten paljon enemmän olisi pystynyt tekemään kielitaidon kanssa. Harjoittelin teoriassa asioita joita en voinut tehdä käytännössä, kaivoin englanninkieliset gerontologiset testit ja täytin oman perspektiivini mukaan joistain potilaista, keskustelin heistä ohjaajieni kanssa. Mutta ehkä se juuri on tämän kaltaisen harjoitteluvaihdon piilohyötyjä, keino nähdä mahdollisuudet ja hankaluudet mitä kielen hallitsemattomuus tuo tullessaan. Eikä nyt tarvitse puhua edes pelkästään maahanmuuttajista, vaan afasiasta, dementiasta, mutismista, paniikkihäiriöistä tai pelkästä ujoudesta johtuvista kielellisistä vaikeuksista, niin ylipäätään elämässä kuin terveydenhuollossa.

Sairaalan laadunhallinnan järjestelmää pohdin aikaisemmassa postauksessa ja tein aiheeseen liittyvän tehtävän, mikä vähän avasi järjestelmää ja sen olemassaoloa. Sairaalalla on oma laadun seurantajärjestelmä, mutta tulokset lähetetään Portugalin terveysministeriön käytettäväksi koko maan tilastoja varten. Laadunhallinta ostetaan CHKS- terveydenhuollon laadunhallintapalveluja tarjoavalta yritykseltä. ITE-itsearviointilomakkeella ainut mitä arviointia toteuttanut laadunhallinnassa työskentelevä vastaajani arvioi olevan vajavaista, on omavalvonta tai suhteiden seuranta yhteistyökumppaneihin.  Lisää ITE-arvioinnista voit lukea seuraavasta linkistä: https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/ite-menetelma-avuksi-toiminnan-kehittamiseen

IMG_20171216_140527.jpg

Kuva: Joulutähti-istutukset kaupungin keskustassa

Kovasti yritin välillä pohtia, oliko tämä paras aika lähteä vaihtoon, polikliinistä harjoittelua kun itseä kiinnosti kokeilla koto-Suomessa enemmän, mutta nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, niin kyllä tämä ehkä silti oli paras aika ja parhaat harjoittelut mitä suorittaa opiskelijavaihdossa. Opinnäytetyön suunnitelman valmistelu parin kanssa oli oikeastaan vain sitoutumis- ja järjestelykysymys ja itselle oli ehdottomasti hyötyä tarvittavan materiaalin hankkimiseen, sillä monet kansainväliset artikkelit aiheestamme löysin juuri Azoreiden yliopiston tarjoamien tietokantojen avulla. Aiheemme on aika uusi ja tutkimaton, miksi kansainvälisen materiaalin hyödyntämisen mahdollisuudet oli todella hyödyllistä.

Ennen viimeistä harjoitteluani minulla oli kaksi viikkoa vapaata, jonka aikana tehtävien lisäksi pääsi mukavasti vähän vielä tutkimaan lisää saarta. Vaikka saarí ei ollut iso, 90 km leveä ja vaihdellen 8-15 km korkea, vuokraamani auto ja varaamani 4 vuorokautta ei todellakaan ollut tarpeeksi pitkä aika tutkia koko saarta, niin paljon nähtävää ja näköalapaikkoja tältä saarelta löytyy… ja pelkästään tältä saarelta! 😀

IMG_20171203_145309.jpg

Kuva: “Talvisen saaren” kauneutta

Ylipäätään Etelä-Pohjanmaalta lähtöisin olevalle jylhät maisemat ovat jo jatkuvan ihailemisen ja ihmettelemisen arvoista, mutta maanjäristykset, tulivuoren jäänteet ja kuumat lähteet ovat jopa pelottava muistutus nykyajan lapselle luonnonvoimien ylivoimaisuudesta. Maanjäristyksiä oli, mutta ne olivat niin sivussa ja syvällä etteivät tuntuneet tai vaikuttaneet elämääni ja ainut aktiivisuuden osoitukset tulivuoriperäisyydestä ovat kuumat lähteet, joiden kirjaimellista kiehumista pääsi ihastelemaan Furnas-nimisessä kylässä. Paikalliset jopa kokkaavat paikallista, perinteistä Cozido-ateriaansa (erilaisia lihoja, kalaa ja vihanneksia) vulkaanisen toiminnan avulla, hautaamalla valurauta-astian maan sisälle useaksi tunniksi.

IMG_20171117_102847.jpg

Kuva: Furnasin kuumat lähteet

Autonvuokraus Azoreilla oli tajuttoman hyvän hintaista. Auton sai käyttöön parillakympillä päivä, autonvuokrausfirma toi auton asunnolle ja haki sieltä ilman lisämaksua eivätkä he vaatineet monen sadan euron luottokorttivarausta… Vakuutus heillä oli ja lisävakuutuksenkin olisi saanut ostaa, vaan itse valitsin olla sitä ostamatta.

Miten paljon sitä voikaan arvostaa ystävyyden merkitystä isoissa elämäntilanteissa. Hoitotyön kolmivuorotyön luonteen ja kotitehtävien vuoksi en ehtinyt viettää puoliksikaan niin paljon aikaa uusien ystävieni kanssa kuin olisin näin jälkeenpäin halunnut, vaikka välillä oli tottakai lyötävä kirjat nurkkaan ja nautittava myös kulttuurien törmäyksen kokemuksista 🙂 Tämä on niin suuri klisee, mutta eipä siitä sellaista olisi tullut ellei se olisi totta! Miten ihminen voikaan olla näin kiitollinen jokaisesta kokemuksesta ja opista mitä siellä sai, jokaisesta uudesta upeasta ihmisestä kehen sain tutustua. Todella haikeaa päättää tämä ihana kokemus elämässäni ja vain toivoa, että saan joskus tavata 3 kuukauden aikana tapaamiani ihmisiä vielä uudelleen. Niin moni jätti tilaisuuden käyttämättä lähteä opiskelijavaihtoon ja miten paljon se avartaa näkemystä tulevasta ammatista, ihmisistä… Opiskelijavaihto saisi olla melkein pakollista 😀

Jos joku tätä nyt koska harkitsee tai edes haaveilee tämän mahdollisuuden vastaanottamisesta, En voi muuta sanoa kuin suositella että teet kaikkesi, jotta tämä tulee mahdolliseksi. Rahallisesti tämä oli mahdollista, ainakin Azoreilla elin täysin hyvin opintotuella ja asumislisällä, toki matkailuun ja muuhun oli käytettävä edellisen kesän aikana hankkimani säästöt, mutta ilman isoja säästöjäkin on mahdollista nauttia pienellä budjetilla kokemuksen tarjoamista keinoista!

 

IMG_20171201_142445.jpg

Kuva: Sao Roquen rantaa sekä kirkko

IMG_20171202_215205.jpg

Kuva: Ponta Delgadan jouluiset kadunvarsikoristeet portugalin tyyliin 🙂

25129839_1376926052416038_1671017609_o.jpg

Kuva: Suomen 100-vuotista taivalta piti tietenkin juhlistaa Suomi 100-aterialla kiitokseksi muille tekemistänsä palveluista tai kokkauksista 🙂  Vieraslista silti räjähti vähän käsiin 😀 Mutta onneksi yhteisöllisyys on tällaisissa tilanteissa suuri ja ystävällisiä apukokkeja riitti 🙂

IMG_20171116_132704_1.jpg

kuva: Sumuinen päivä saa näyttämään kaikki kuvat mystisemmältä 🙂

24623489_1371876949587615_2105131026_o.jpg

Kuva: Näitä kokemuksia ja ihmisiä ei unohda!

IMG_20171209_002634.jpg

Kuva: Ponta Delgadan iltaelämää

 

LÄHTÖ LÄHENEE…

Ja näin sitä yhtäkkiä huomaakin jo olevansa kotiinpaluun partaalla. Viikko olisi enää jäljellä.  Vaikka enemmän kuin innolla odotan kotiinpaluuta, on lemmikki, ystävät, perheenjäsenet, rakkaat kummilapset, opinnäytetyö, joulu ja kaikki muut ihanat asiat Suomessa odottamassa! ❤ Silti minä olen aina ollut kovin huono suurissa muutoksissa ja ehdottomasti haikeaahan täältä upeiden maisemien ulottuvilta on lähteä. Sellainen viime hetken paniikki iskee kyllä tässäkin, että nyt on kyllä ja sassiin koitettava nähdä vielä, jos jotain on näkemättä! 😀

Työharjoittelussa oon päässyt sairaalan yleisellä vuodeosastolla hyvin gerontologian makuun ja vaikka alussa aina vähän hankalaa opiskelijanohjauksen kirjavien käytäntöjen maailmassa, ja yhteisen sävelen löytämisessä henkilökemioiden oi niin kirjavassa maailmassa. Mutta ihan hyvin tuntuu, että ohjaajankin kanssa on päästy yhteisymmärrykseen, mitä ja miten saadaan työssäoppimista hoidettua näissä hankalissa olosuhteissa kielen ja kiireen keskellä.

Kyllä täällä maailmalla kerättyjä kokemuksia vertaamalla koto-Suomeen vaan huomaa, miten hyvin asiat meillä Suomessa on systemaattisen hoitotieteellisen tutkimuksen myötä. Miten tärkeää se on niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin merkityksessä. Täällä näkee niin monia eri kirjavia käytäntöjä, että sitä onkin kovin tyytyväinen, että ainakin minun tähän astisen kokemuksen mukaan näyttöön perustuvalla hoitotyöllä on vankka sijansa Suomalaisessa terveydenhuollossa ja se näkyy käytännön hoitotyössä hyvin. Melko lailla minun jokaisessa tähänastisessa kotimaisessa työ- ja harjoittelupaikassani on vahvasti läsnä koulutuksien ja tehokkaan tiedonvälityksen myötä läsnä hoitotieteellisen tutkimuksen hyväksi toteamat käytännöt.

Kyllähän niitä vähän vanhanaikaisiakin puolia löytyy… Tehokkuudenkin lisäksi säästetään materiaalissa, turvakanyylit ja näytteenottovälineet ovat tunnettuja mutta vähän käytössä hintansa vuoksi. Kulttuurilla on täälläkin selvästi oma merkityksensä… Vanhukset eivät tuota mitään, joten välillä tuntuu, ettei heillä ole niin paljon arvoa. Sosiaalihuollon palvelut ovat melko olemattomat, vanhustenkodit ovat pääasiassa yksityisiä, joten perheet hoitavat iäkkäät sukulaisensa. Osastolla on kuntoutushoitaja erikseen, mutta muut eivät paljon toimi omatoimisuuden ja toimintakyvyn ylläpidon hyväksi. Vähän sotkevat vanhukset syötetään nopeuden vuoksi, vain hyväkuntoisimmat pääsevät kunnon suihkuun, huonoennusteisimmat vanhukset saavat pärjätä halvemmilla haavanhoitotuotteilla. Sama pätee opiskelija-ohjaukseen, parhaimmat hoitajat ovat oikein hyviä, mutta monet hyvät oppimistilaisuudet jää helposti käyttämättä, ellei ole tehokkaana erikseen pyytämässä vaihtuvien tilanteiden mukana.

Mitä opiskelijaohjauksen ongelmiin tulee, ehkä nämä Azorit ovat olleet kovin eristettyjä pitkän aikaa, että olen rivien välistä lukenut, ettei pelkästään englanninkielisiä sairaanhoidon opiskelijoita ole ennen ollutkaan, että tämä on varmasti hakemista molemmin puolin jo kielen vuoksi. Välillä sitä tottakai ajatteli, minkälaista olisi ollut jos olisin lähtenyt tämän sijaan johonkin englanninkieliseen maahan, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että kaikesta oppii jotakin, ja nämä täytyy ottaa ennen kaikkea kokonaisuutena, vaikkei ihan samalla tavalla voisikaan työskennellä mitä Suomessa. Joka tapauksessa, tuskinpa sitä kukaan koskaan on vaikeuksitta ja hankaluuksitta opiskelusta selvinnyt, että neuvokkuudella kaikki selvinnee 🙂 Kaikesta oppii jotain, josko sitten pitämään puoliaan jos ei mitään muuta 😀

Kaikilla harjoittelemillani osastoilla on silti oikein hyvä yhteishenki ja yhteistyö on sujuvaa ja jokapäiväistä 🙂 Työnteon moraali on korkea, kulttuurillisistakin seikoista huolimatta ja niiden vuoksi 🙂

Tämä jääkööt tämän pituiseksi, kertoilen loppuaikani reissuista sitten viimeisten postausteni myötä 🙂

Uudet terveiset viimeinkin!

Sairaalarintamalla on aika ehtinyt kiirehtiä niin pitkälle, että poliklinikkaharkkani kerkisi tulla ja mennä, joten kaikesta voidaan päätellä, että paljon oli tehtävää ja ajateltavaa 🙂 Harjoitteluun käytetyt tunnit, sen aikana ilmenneiden opiskelutarpeiden toteuttaminen, opinnäytetyön aihesuunnitelman teko ja materiaalin läpikäynnin aloittaminen opinnäytetyötä varten… Sanotaanko näin että vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut 😀 Mutta vähän aina välillä ehtinyt tätä seuraavaa postaustakin valmistella.  Ja näköjään tälle tulee pituutta, että on sentään paljon tapahtunukin 🙂

Sairaalan Consulta externa- osastolla on yhdistetty monta yksilöllistä toimintoa yhdelle osastolle. Sain tutustua ylipainehappihoitoon (Hyber Baric Oxygen Therapy), paikallisen kipuhoitajan vastaanottoon, ihotautipoliklinikan sekä kroonistuneiden haavojen hoitajan työelämään. Loppuun jätin pienen oman tekstin yliipainehappihoidosta, mutta käyttämäni linkit löytyvät myös, josta voi itse tutkia asiaa lisää.

 

Miten sujuu työharjoittelu maassa, jossa et osaa paikallista kieltä?

Tottakai tiesin minkälainen muuri kielestä, jota ei osaa ollenkaan, tulisi olemaan hoitotyössä oppimisen jonkinlaisena esteenä. Tietenkään ei voisi opiskella ihan samalla tavalla kuin kotimaan harkkapaikoissa, mutta SILTI sen vaikuttavuusaste pääsi yllättämään. Potilaiden kanssa kommunikointi on todennäköisyyksien varassa puhuvatko he englantia tai onko ohjaaja halukas tai kykenevä toimimaan tulkkina. Sanaton viestintä ja elekieli kantaa vähäsen, mutta kaikenlainen tarkempi ohjaaminen tai tarvittavien tietojen haastatteleminen jää kyllä vähäiseksi. Puolentoista kuukauden Portugalin kielikurssin opiskelun tuloksena osaan olla kohtelias ja kertoa yksinkertaiset sanat kuten täällä esimerkiksi kysyessä kipua ja kertoa haluavani ottaa potilaasta lämmön 😀 Tottakai tulotekstejä lukiessa on harjaantunut jonkinverran lääketieteelliseen sanastoon sentään, mutta nekin on usein tulkittavissa latinan tai englannin kautta, sillä termistö pohjaa samoihin sanoihin kuitenkin. Miten paljon puolikin vuotta täällä tekisi kielitaidolle.. 🙂 Valitettavasti muu kirjallinen työmäärä Suomesta estää opiskelemasta kieltä vielä enemmän 🙂

Luonnollisesti vaihto-opiskelijan ohjauksessa on monta muuttujaa, ohjaavan sairaanhoitajan rooli on vaativa. Ohjaajan rooli melkeinpä vaatii sujuvan Englannin kielen taidon, ehkä vielä enemmän mitä ohjattavalta. Ohjaajahan se on viime kädessä vastuussa sekä potilaista sekä suuressa roolissa ohjattavansa oppimismahdollisuuksien ja -tilanteiden tarkemmassa mahdollistamisessa. Niin kuin jokaisessa maassa, on ihmisiä niin monia erilaisia. Myös täällä on ollut hoitajia, jotka eivät puhu juuri ollenkaan ja toiset taas erittäinkin hyvin.

Julkinen liikennöinti ei ole kovin suurta kaupungissa. Minibussit kulkevat kapeilla kaduilla arkena myöhäiseen iltapäivään asti, mutta viikonloput tuottavat varsinkin sairaanhoidon opiskelijoille ongelmia. Monet opiskelijat työskentelevätkin harjoitteluissa pelkästään aamuvuoroissa ja ensimmäisen 3 viikon aikana Consulta Externa -osastolla se ei oikeastaan haitannut, sillä vastaanottotoiminta keskittyikin pelkästään yleistyöaikaan kello 8 ja 5 välillä.

Nyt olen ollut Urgêncialla eli paikallisella päivystysosastolla. Aluksi harjoittelu sisälsi luonnollisesti paljon tarkkailua, paikallisen päivystys on jaettu tarkkailuosastoon, ortopedisen ja lääkinnällisen ensiavun osastoihin sekä lapsille oli oma osastonsa.

Täällä 3 -vuorotyöosaston puolella pelkästään aamuvuoroissa työskentely meinasi muodostua ongelmaksi. Luonnollisesti ohjaajat vaihtuivat joka päivä, ja kielimuuri ja puolin ja toisin kielitaidottomuus nousi yhä selkeämmäksi, minä kun en luonnollisesti ole sujuva kuuntelemaan, saati puhumaan saariston asukkaiden omalla vaikeahkolla murteellaan Portugalia eivätkä kaikki sairaanhoitajat englannin kielentaitoisia. Työ on hektisempää ja tapahtumat tulevat nopeasti ja jos sairaanhoitajat eivät koe osaavansa kunnolla englantia, jää opiskelijaohjaus väistämättä vajavaiseksi. Ajan ja hermojen säästämiseksi monta ohjaustilannetta jätetään mieluummin käyttämättä kuin tuhlataan aikaa sanojen etsintään ja mahdollisten kielellisten epäselvyyksien selvittämiseen. Opiskelijan roolissa on myös melko vaikeaa kiireisenä päivänä esittää kysymyksiä tällaisessa tilanteessa, joten yritin vain tehdä muistiinpanoja ja ottaa selvää mahdollisista askarruttavista asioista jälkeenpäin.

Koska osastonhoitajakaan ei oikein ollut hyvä englannissa, kysyin paikalliselta opettajaohjaajaltani, josko voisin vaihtaa seuraamaan vain yhden kielitaitoisen sairaanhoitajan vuoroja ja hän tuli asioimaan kanssamme tulkkina. Asiat saatiin järjestykseen ja seurasin yli puolet harjoittelusta yhtä erittäin ystävällistä, taitavaa sairaanhoitajaa ja ennen kaikkea loistavaa opiskelija-ohjaajaa. Hän löytää aina aikaa päivystyksellisissäkin hoitotoimenpiteissä raon, jonka aikana ehtii tulla selittämään potilaan ja lääkärin kanssa käytyjä keskusteluja tai testaamaan tietotaitoani kysymällä arviotani tilanteesta tai tulevista tehtävistä toimenpiteistä.  Tekninen sorminäppäryys luonnollisesti on saanut viimeistään täällä karttua mukavasti, ja jokainen sairaanhoitaja ja varsinkin sairaanhoitajaopiskelija voi varmasti samaistua tyytyväisyyden tunteeseen kun sinistä suurempien kanyylien laittotekniikka alkaa vihdoin sujua 😀 45 minuutin kävelymatka suuntaansa tuli vuorotyön bonuksena, mutta A) tekee minulle pelkästään hyvää ja B) halutessani olisin toki voinut hankkia pyörän ja C) taksi kulkee ja kusti polkee kun sataa 😛

Urgência

 

Millaista Azorien hoitotyön taso sitten on?

Itse hoidon taso on yleisellä hyvällä tasolla. Joitain eroavaisuuksia löytyy tottakai, esimerkiksi veriviljelyn ottavat täysin steriilinä toimenpiteenä hanskoja myöten ja erityisesti Azoreilla päivystyksen sairaanhoitajat ovat koulutettu arterianäytteiden otossa verikaasuanalyysia varten. Dokumentoinnissa he nojaavat edelleen vahvasti paperiversioihin, varsinkin vanhempien pitkäaikaisten potilaiden kohdalla poliklinikalla oli tietojen siirtäminen tietojärjestelmään edelleen kesken. Aika usealla hoitajalla on sormukset ja kellot käsissään ja toisilla kynsilakatkin. Mutta käytännössä olen vakuuttunut hoidon hyvästä yleisestä tasosta, aseptiikka on tarkkaa muuten ja tilat asianmukaisia. Paikallisia hoiva-avustajia löytyy keskussairaaloista edelleen sairaanhoitajien ja potilaiden apuna.

Kaikkein köyhimmille tulotason asukkaille terveydenhuolto on ilmainen. Ja niin kuin jokaisessa sosiaali- ja terveydenhuollon tarjoamissa ilmaisissa palveluissa, on täälläkin sitten tätä hyväksikäyttäviä ihmisiä. Ensisijaisesti asukkaiden pitäisi käydä maksullisella omalääkärillä niin paljon kuin se on mahdollista (9 – 15 e käyntimaksut), mutta Urgêncian asiakkaina niin kovin usein käyvät potilaat keiden vatsakipu olisi ollut hoidettavissa muuallakin. Mutta koska periaatteena on ettei ketään käännytetä pois, on tälläinen järjestelmän hyväksikäyttö täälläkin valitettavasti mahdollista.

Muuna yleisenä kritiikkinä hoitajien kanssa käydyissä keskusteluissa on, että valitettavasti huumeiden- ja alkoholin väärinkäyttäjillä tuntuu olevan enemmän oikeuksia mitä lapsilla. Kadulla asuvat ihmiset saavat halutessaan ”uuden”, lahjoituksina kerätyn vaatekerran ja ruuat päivystyksestä, kun taas lastensuojelun selvitysprosesseissa taas kuluu ihan liian kauan ja lapset voivat joutua elämään huonoissa oloissa kaltoinkohdeltuna tai pahoinpideltynä pitkäänkin.

Itse Portugalin järjestelmästä minulla ei ole kovin tarkkaa kokemusta, mutta täällä keskussairaala toteuttaa itsenäistä laadunvalvontaa, hoitovirheiden ja vahinko- ja vaaratilanteiden seurantaa. Haastattelemani ihmiset eivät itse vastanneet järjestelmästä, joten kysymykseeni lähettääkö/peilaako joku näitä tilastoja Portugalin yleiseen vaaratilanne- järjestelmään eivät oikein osanneet vastata. Mitä he osasivat kertoa, on että läheskään kaikkia vaaratilanteita ei kirjata järjestelmään, että seurannan yhtenäisemmässä toteutumisessa olisi ainakin heillä parantamisen varaa.

 

 

Sairaanhoitajana Portugalissa ja Azoreilla

 

Henkilökunnan kanssa käymien keskustelujen perusteella täältä löytyy samat ongelmat mitä Suomestakin, huonommassakin mittakaavassa. Sijaisrekisteriä ei juuri ole, liian vähän henkilökuntaa, eikä välttämättä haluta palkata lisää työvoimaa. Mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että paikallisen 40 h työviikon lisäksi useita pyytämään tekemään tuplavuoroja. työtä tehdään 3 vuorotyössä ja vuorot ovat 8 tunnin mittaisia. Aloittelevan sairaanhoitajan palkka on vain 1200 e bruttona ja hoiva-avustaja saa minimipalkkaa, mikä on täällä 500 e. joitain myöhäisen työn lisää saa sentään, vaikken tarkkoja summia tiedä tai kehdannut kysyä.

 

Kaikki sairaalatoiminta on täällä lomittain toimivaa julkista ja yksityistä tai kokonaan yksityistä. Itse sairaalat ovat julkisen terveydenhuollon omistuksessa, mutta keskustellessani työntekijöiden kanssa kävi ilmi miksi eri tulotasot ovat ylipäätään syntyneet. Portugalia koetelleen laman aikana terveydenhuollon ohjaukseen ja toteuttamiseen tuotiin mukaan yksityinen sektori, joka aloitti vaatimaan uusilta palkatuilta sairaanhoitajilta pidempää työviikkoa samalla rahalla ja huonompaa työehtosopimusta. Kaikki uudet sairaanhoitajat velvoitettiin tekemään samalla palkalla 35 viikkotunnin sijaan 40 viikkotuntia ja vaativaa lisäosaamista vaativat erikoisalat kuten kätilöopinnot eivät ole tunnustettuja. Näin suomalaisena kyllä pitää ihan melkein pitää ihmetellä miten tuolla onkin noin hyvä yhteis- ja työhenki kun ajattelee miten eriarvoisessa asemassa työkaverit ovat keskenään. Tai miten tällaisen tilanteen syntymisen hyväksyminen oli ylipäätään mahdollista. Vaikka kaikki on tottakai aina henkilökemioista kiinni ja työpaikat tiukassa.

 

Hoitotyön harjoittelun suorittaminen maassa jonka kieltä et osaa?

Harjottelun tavoitteita joutui luonnollisesti  rukkaamaan ja madaltamaan. Minulla oli onneksi erittäin motivoitunut ohjaaja, joka kanssani kävi mielellään lävitse harjoitteluni tavoitteita mitä sain kotoisesta SeAmkista ja keskustelimme asioista ja tietämyksestä teoriassa mitä ei ole mahdollista näyttää tai suorittaa tällaisissa olosuhteissa. Myöhemmin tällä viikolla käymme sitten sen viimeisen arviointikeskustelun, joten asian käsittely jatkukoot seuraavassa  postauksessa 🙂 Itseäni kovasti melkein jopa kadutti etten lähtenyt Britanniaan vaihtoon joka oli toisena kohdevaihtoehtona, koska perusteellisempi työskentely olisi ollut siellä varmemmin mahdollista ainakaan mitä kieleen tulee. Tosin kuulopuheiden mukaan ainakaan ennen siellä ei ole saanut harjoitella opiskelijana invasiivisia toimenpiteitä… Niin että kai on vain uskottava että hyvät ja huonot puolensa jokaisessa maassa, että eiköhän se tässäkin ole se opiskeluasenne mikä viimein ratkaisee harjoittelun onnistumisen 🙂

 

 

 

 

TURISMI

Tämän reippaan kuukauden aikana olen kaiken opiskelun lisäksi onneksi vähän levätä ja tutkiskella saariakin 🙂 Tälläisillä reissuilla on yritettävä ainakin nähdä niin paljon kuin budjetti sallii, sekä kokeilla uusia juttuja. Mieluiten niitä joita tehdään vaan “Once in a Lifetime”. Minulle se uusi juttu oli tällä kertaa kalliokiipeily kanjoneissa! Ja oli kyllä niin joka pennin arvoista! 75 e maksoi tämä huvitus, joka toteutettiin Nordeste-kylän vesiputouksilla.

Aamupäivän laskeuduimme valjailla vesiputousten reunamilta vaijerin ja ohjaajan turvaamana ja nautimme kauniista maisemista. Lounaan jälkeen teimmekin sitten hyppyjä! Korkeimmillaan 6 metrin korkeudesta pieneen juoksevan vesiputouksen muokkaamaan minijärveen, joka oli tarpeeksi syvä tietyiltä kohdin ottamaan ihmisen vastana. Ylhäältä se ei todellakaan näyttänyt siltä 😀 Edelleen ottaa ajatellessa vatsanpohjasta että kehtasi hypätä joka ikisen 🙂 vähän alkaa olla itsesuojeluvaisto jo kehittynyt sen verran, että jo ymmärsi olevan hullun touhua, mutta pakkohan sitä oli hypätä kun ei vain antanut itselleen liikaa aikaa tuumata ja tehdä asiasta pelottavaa 😛 Silti edelleen ihmettelen 😀

Katsokaa video ja päätelkää siitä, miten mahtavasta asiasta oli kyse! 😀 https://www.youtube.com/watch?v=gUvsX7YK1ro

syys-lokakuun vaihteessa lohdutin itseäni vanhenemisestani etukäteen viikonloppulomalla Faial-saarelle. Ratsastamaan tietenkin! Asuin ja harrastin Patio Horse& Lodge – perheyrityksen hoivissa, jota en voi kuin suositella, jos täällä on yhtään hevosiin tykästyneitä ihmisiä etsimässä rahareikää 😀 Saksalaislähtöinen perhe olivat niin omistautuneita yritykselleen ja vierailleen, että tuntui kuin olisimme olleet nimenomaan heidän vieraitaan eikä niinkään asiakkaita, hevosturistina on joskus paikkaan uudelleen palattava 🙂

IMG_20170930_075127.jpg

IMG_20171001_114015.jpg

Tuliperäisen saariryhmän viimeisin tulivuoren purkaus tapahtui syyskuussa 1957 nimenomaan Faial-saarella sen läntisellä laidalla ja jatkui seuraavan vuoden lokakuuhun saakka. 50 vuotta myöhemmin on edelleen aika kuin pysähtynyt niille sijoilleen. Purkaus alkoi meressä muutaman metrin päässä rannasta, jonka äärellä sijaitsi pieni kalastajakylä sekä majakka. Vulkaaninen aktiviteetti alkoi poreiluna, joten ihmishengille ei purkauksesta ollut vaaraa kun aikaa oli tarpeeksi poistua, 30 000 asukasta muuttikin siirtolaiseksi Amerikkaan. Rannalla sijainneiden talojen kattotiiliä on edelleen nähtävissä paikan päällä ja majakka seisoo paikallaan 20 metriä osaksi tuhkakerroksen alla.  Sen verran on meidän turistien onneksi paikkoihin kajottu, että yksi talo kaivettu esiin tuhkamassan alta ja alueelle on rakennettu tulivuoren purkauksesta kertova museo.

Museon esittelyvideon englanniksi voi katsoa täältä :

Vaikuttavia kuvia hieman kammottavalla musiikilla varustettuna voi purkauksesta ja alueen nykymaisemista katsoa täältä 🙂

 

Hyberbaric Oxygen Therapy (HBOT)

Ylipaine-happi hoito eli HBOT on hoitomuoto, jolle on löytynyt montakin eri käyttötarkoitusta. Sen pelkistettyjä muotoja on käytetty jo 1700 -luvulla, mutta 1920 -luvulla se kehitettiin tarkemmin hoitamaan sukeltajille sattuneita helium-kaasuembolioita.  Suomesta Ylipainehappikammioita ja -laitteita löytyy Turun keskussairaalassa, Helsingissä mm. Helsinki Ear Institutessa, Tampereella Terveystalo Operonissa selkä Oulussa ja Kuopiossa Pelastusopistoilta.

Ponta Delgadan sairaalassa painekammio on kahdeksan hengen istuttava ja hoidon aikana potilaat saavat 100 %:sta happea maskien kautta. Hoito kestää 2 tunnin aikana 3 x 20 minuutin mittaista jaksoa happea. Painekammio paineistetaan 2,0 – 2,8 ATAn (Atmosphere Absolute) paineella ilmaa, joka vastaa noin 10 – 15 metrin syvyisen sukelluksen painetiloja.  Laitteita on kehitetty myös yhden hengen versioita, joissa kammio voidaan paineistaa myös hapella itsellään.

Hoitoa käytetään edelleen sukeltajan taudin hoidossa, miksi se tänne Azoreillakin otettu alun perin käyttöön. Nykyään sitä käytetään myös kroonisten haavojen hoidossa, äkillisten kuulovammojen hoitoon sekä ilma- ja kaasuembolioiden hoidossa. Azoreilla sitä paljon käytetään myös kroonisten haavojen hoidossa usein yhdistettynä haavojen alipaineimuhoitoon. Paineistettu kammio edistää verenkiertoa hapettomien haavojen periferiaan ja näin edistää hapen pääsyä sitä tarvitseville olemassaoleville kudoksille sekä mahdollistaen uuden kudoksen synnyn. Ainut ajatukseni että toisen asteen diabeetikkojen luvatussa maassa Etelä-Pohjanmaalla samanlaisen laitteen saisi täyteen pelkästään diabeetikoista haavoineen 🙂

Vasta-aiheita ovat eräät lääkitykset kuten eräät Antabuslääkkeet sekä hoitamaton pneumothorax.

hiperbarica

 

LÄHTEET:

Ylipainehappihoito:

http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo96825.pdf

Haastattelut.

Teoriaa, yllätyksiä ja huvia :)

Paljon voi tapahtua lyhyessä ajassa vaikka ei oikeastaan tapahdu mitään! 😀 

Vaihtoni oli sovittu alkamaan 4.9, jolloin yliopiston työntekijätkin palailivat työpöytiensä ääreen. Tapasin paikallisen sairaanhoitaja-opintojen vaihtoasioita järjestävän opettajan heti ensimmäisenä virallisena päivänä hänen palattuaan lomaltaan töihin ja kävimme hieman käytännön asioita ja tulevaa läpi. Portugalilaisessa sairaanhoitajakoulutuksessa ei ole varsinaista gerontologista työharjoittelujaksoa, vaan se on sovitettu muiden harjoitteluiden oheen.

21754769_10155750078239591_1056162076_o
Kuva 1. Azoreiden yliopiston maisemia

 

Sattuipa kuitenkin ja tapahtui niin, että sairaalan ja muitten vaihtolaisten kanssa yhteen sovitettuun harjoittelusuunnitelmaan sopi parhaiten, että suoritan polikliinisen hoitotyön harjoittelun ensin paikallisella Consulta externa -osastolla. Mikä tarkoitti minulle viimeisen lomaviikon vaihtumista armottomaan opiskeluun, sillä kurssitoverini opiskelevat nämä asiat vasta tänä syksynä. Vietin siis melko hyvin koko viime viikon sisätiloissa ja onneksi sai kalpean suomalaisen punoittava iho vähän lepoa 🙂

Kuluva viikko viimein koitti ja tuntui tietysti ihanalta sekä jännittävältä että viimein päästään toimeen… Kunnes portugalilaiset sairaanhoitajat sopivasti aloittivat lakon täksi viikoksi. Tietenkin! Kätilöille tai synnytyslääkäreille ei ole maksettu tähän asti erikoisammattitaitonsa mukaista palkkaa, jota ensin lääkärit ja nyt myös kätilöt ovat ilmaisseet tyytymättömyyttään ja muutosvaatimuksiaan lakkoamalla. Maassa on myös eriarvoinen palkkaus vanhojen sekä uusien sairaanhoitajien välillä. Uudet sairaanhoitajat velvoitettiin tekemään 40h työviikkoa  samalla palkalla mitä ns. vanhat hoitajan olivat saaneet sopimuksen ennen 35 h työviikkoa vastaavaksi.

Olen tässä yrittänyt lueskella ja kääntää paikallisia lehtiä sekä hoitotyön sivustoja, mutta huonolla menestyksellä. Mistään en ole oikein “Google translaten” huonoilla käännöksillä löytänyt vielä luotettavaa, tarpeeksi yksityiskohtaista artikkelia lakon kaikista syistä, mutta viimeistään ensi viikolla pääsen kysymään sitä heiltä itseltään.

Jokatapauksessa, tämä luokkatovereitani pidempi loma oli ihan kivaa alkuksi, mutta kyllä tämä hankalaksi käy käytännön työhön tykästyneelle ihmiselle 😀 Jotain vastapainoa olisi jo tälle istuskelulle saada. Kyseiset tapahtumat antoivat kummasti ylimääräistä aikaa hoitaa myöhästyneet itselleni antamat “kotitehtävät” kesän ajalta ja tutustua viimeistään silmäilyä tarkemmin Portugalin terveydenhuoltojärjestelmään.

Käyttämäni lähteet olen kerännyt blogikirjoituksen lopuksi, mikäli joku haluaa asiaan tarkemmin tutustua.

 

 

SUOMI    vs.   PORTUGALI

SUOMI:

Alueet/maakunnat: erikoissairaanhoito

Kunnat:  Perusterveydenhuolto eli terveyskeskukset, terveyden edistäminen, sosiaalipalvelut

Terveydenhuollon palveluväylät:  Julkinen terveydenhuolto, työterveyshuolto, yksityinen terveydenhuolto

PORTUGALI:  

Alueet/maakunnat: julkinen terveydenhuolto, eli terveyskeskukset, sairaalat, erikoissairaanhoito

Kunnat: Vain terveyden edistäminen

Terveydenhuollon palveluväylät:  Julkinen terveydenhuolto, valtion virkamiehille tai työpaikan työntekijöille maksama terveysvakuutuksella tai yksityisellä vapaaehtoisella terveysvakuutuksella yksityissairaaloiden ja erikoislääkäreiden palvelut

 

Suomesta tarkemmin:

Suomessa jokainen asukas ja vakinaisesti oleskeleva on kansalaisuudesta riippumatta vakuutettu lakisääteisellä Kelan hoitamalla sairausvakuutuksella, joka on osa Suomen sosiaaliturvaa. Se korvaa kustannuksia julkisesta terveydenhuollosta ja osan yksityisenkin sairaanhoidon kustannuksista. Tietyt määrätyt maksuthan meillä Suomessa menee julkisenkin terveydenhuollon puolella, joita korvaamaan voi tämän lisäksi voi ottaa vielä oman vapaaehtoisen sairausvakuutuksen.

Työterveyshuolto on työpaikkojen lainvelvoitteen mukaisesti tarjoamaa terveydenhuoltoa työntekijöilleen. Työpaikka voi tehdä sopimuksen joko kunnallisen terveyskeskuksen tai yksityisiä lääkäripalveluja tarjoavan yrityksen kanssa. Työntekijälle käynnit ovat yleensä maksuttomia tietyin poikkeuksin, kuten ammattitautien hoito sekä suun terveydenhoito jäävät työterveyspalvelujen ulkopuolelle.

Yksityinen terveydenhuolto tarjoaa palvelujaan myös suoraan asukkaille omia itsesäätelemiä maksujaan vastaan. Näistäkin siis on mahdollisuus saada Kelan korvausta.

Vuonna 2012 (3 kuukauden seurantajakso) tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan Suomessa lääkärillä käytiin terveyskeskuksissa 42%, työterveyslääkärillä 33 % ja yksityisellä lääkärillä 25 % vastanneista.

 

Portugalista tarkemmin:

Portugalissa on käytössä kolmen kanavan järjestelmä, jotka sielläkin toimivat vähän lomittain. Julkinen terveydenhuolto toimii hyvin Suomen kaltaisella periaatteella, mutta julkinen terveydenhuolto on kuitenkin hyvin ruuhkautunut vähäisen yleislääkärimäärän vuoksi. Lääkärikäynneistä maksetaan sielläkin noin 2,50 e – 9e käyntimaksuja, mutta lapset, odottavat äidit sekä vähävaraiset ovat vapautettu maksuista.

Portugalissa yksityisiä lääkäripalveluja, sairaaloita ja erikoislääkäreitä pääsee käyttämään hankkimalla omaehtoisen sairausvakuutuksen. Yksityisiä vakuutuksia on noin 20% :lla Portugalin väestöstä. Joissain tapauksissa valtio maksaa tietyille viranhaltijaryhmille sairausvakuutuksen, kuin myös osa työpaikoista omille työntekijöilleen. Näiden vakuutusten piiriin kuuluu noin 25 % väestöstä.

Vertailukelpoisuus Suomen sekä Portugalin eri palvelukanavien käyttöasteessa ei ainakaan minun näiden löytämieni lähteiden perusteella ole toki kovin vertailukelpoista, kun en tuntunut törmäävän muihin tilastoihin kuin kulutustutkimuksen lyhyehköön seurantatilastoon. Mutta eiköhän se vähän sinnepäin osviittaa paremman puutteessa sekin anna.

 

 

Turistin puheenvuoro

On tässä onneksi ollut siis kaiken opiskelun lomassa aikaa vähän tutustua tähän saareen, mitä on tarkoitus asuttaa seuraavat kolme kuukautta 🙂 Hevosihmisenä ainut oikea tapa tutkia paikan nähtävyyksiä on hevosen selästä mikäli mahdollista ja minun onnekseni olihan se 🙂

Generalin selässä.jpg

Kuva 2: Saarella syntynyt ratsuni “kenraali”

Asuttamani Sâo Miguelin saaren ehkä tunnetuin nähtävyys on blogini taustakuvanakin käyttämäni Sete Cicades-järvet. Ne ovat syntyneet muinaisen tulivuoren jäljiltä sijaitsevan kraaterin pohjalle, jossa sijaitsee nykyään kokonainen kylä sekä nämä aurinkoisena päivänä eri sävyissä säteilevät järvet. Joukossamme oli belgialainen lääkäri sekä brittiläinen leikkaussali-sairaanhoitaja, joten ainakin ryhmämme oli hyvissä käsissä 🙂

Aloitimme kiertämällä vanhan kraaterin reunaa järvimaisema toisella puolella ja merimaisema toisella puolella 🙂 Pysähdyimme 80-luvulla rakennetun hotellin raunioilla, joka oli vain aikaansa edellä, turismia ei ollut vielä tarpeeksi.  Se suljettiin jo vain alle vuoden kuluttua sen aukaisemisesta. Ihan sääliksi käy, olihan se rakennettu yhdelle parhaimmista näköalapaikoista.

21745001_10155750065739591_1550597594_oKuva 3: Hylätyn hotellin villiintynyt edusta

18870419_10155750040544591_308487476_oKuva 4: Hylätyn hotellin etupihan kauniit maisemat

21733853_10155750084629591_1062182149_o
Kuva 5: Merinäkymä kraaterin reunan toisella puolella

Kävelytimme maastakäsin hevoset alas järvenrantaan piknikille ja kiersimme vielä upeat näkymät iltapäivällä alhaalta katsottuna.

21754710_10155750163049591_1627239748_o
Kuva 6: Sinisen järven maisemia

21744783_10155750200674591_644995027_o
Kuva 7: Niiiin vehreä kraaterin seinämä

Tämän lisäksi kävin yrittämässä valaanbongausta, mutta sain tyytyä niihin pienempiin vähintäänkin yhtä söpöihin otuksiin 🙂

21744951_10155750161914591_437683272_o
Kuva 8: Toveri Flipperi 🙂

21754861_10155750119394591_69499049_o
Kuva 9: Näkymiä kaupungilta

Lähteet:

THL: Valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa – Kuvauksia eräistä Euroopan maista

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130132/TY%C3%962016_6_Valinnanvapaus%20er%C3%A4iss%C3%A4%20Euroopan%20maissa_ty%C3%B6paperi_6-2016_korjattu.pdf?sequence=3

Portugalin Suomen suurlähetystö
http://www.finlandia.org.pt/public/default.aspx?nodeid=43240&contentlan=1&culture=fi-FI

KELA
http://www.kela.fi/mita-kela-korvaa
http://www.kela.fi/tyoterveyshuolto

The world is my oyster

Tervetuloa! Olet syystä tai toisesta päätynyt selailemaan blogiani, jota kirjoittelen Erasmuksen työharjoitteluvaihdosta Azoreilta melkein keskeltä Atlanttia.

Atlantic-map-for-web

Kuka?

Hei vaan! Minä olen Marika, sairaanhoitajaopiskelija Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta ja aloittelemme kolmannen vuoden syksyä 2017. Olen aikaisemmin ulkomailla ja nyt opiskeluaikana työskennellyt vanhusten sekä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten parissa, mutta en ole entuudestaan lähihoitaja. Merkonomi ja koulunkäynnin avustaja kylläkin 😛

 

Mikä?

Tämän blogin tarkoitus on olla oppimispäiväkirja.

Matkakertomus.

Vertailukokoelma kahden, melkein kolmenkin eri maan hoitotyön välillä.

Projektitoiminnan harjoittelun suorittamisen väline sairaanhoidon opinnoissani 😀

Oman sairaanhoitajuuden minäni kehittymisväline.

Toivottavasti jollekin jopa hyödyllinen tai yhtään avartava lukukokemus kuin olen varma, että tämän blogin pitäminen, kirjoittaminen, aiheiden eläminen tulee olemaan minulle.

 

Missä? Milloin?

Vaihtokohteeksi valikoitui Azorit ja Azoreiden yliopisto ja reissun syistä kerron myöhemmin kohta lisää. Azorit ovat 9 eri saaren muodostama Portugalille kuuluva saariryhmä Atlantilla. Reissuajaksi vain opintoihin soveltui hyvin kolmannen vuoden syksy, miksi täällä ollaan juuri nyt 🙂

 

Miksi?

Oikeasti lähdin vain pakoon todellisuutta ja sitä, että olen lokakuussa 30 vuotta täyttävä “ainavaan ja uudelleen-opiskelija” ikäkriisissä 😛  Ei vaan, elämän mukana on mentävä ja tehtävä ennen kaikkea sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä kullakin kohtaa.

Kliseisesti olen vaan aina ollut kiinnostunut kansaivälisyydestä ja kulttuureista jo teini-ikäisestä lähtien. Tietysti myös sh-opintojen kansainvälisyyteen ja globaaliin terveyteen liittyvät kurssit nosti innokkaan, useasti myös nukkuvan, hikarin sisälläni, enkä vaan voinut siis jättää tätä tilaisuutta väliin. Oli minusta sitten tulossa miten vanha vaihto-oppilas tahansa 😀

 

Miten?

Hakuvaiheessa viime keväänä piti päättää minne haluaa lähteä ja vaikka monta kulttuurillisesti kiinnostavaa maata olikin, oli valinta vaikea. Suomessa nautimme kuitenkin korkeasta sairaanhoidon tasosta, eikä tästä syystä siis oikein ollut mitään selkeästi ykkösmaata, minkä terveydenhuoltoon erityisesti olisin halunnut tutustua.

Ryhdyin siis kylmästi saamani listan mukaisesti selailemaan yhteistyöyliopistojen nettisivuja ja googletin kyseisten maiden sekä kaupunkien kuvia. Niinhän siinä sitten kävi, että pelkästään maisemien perusteella tuli kuitenkin, hienoista periaatteista huolimatta, vaihtoehdot päätettyä ja maalilinjalle valikoitui Englannin Cumbria ja Azorit. Onhan jokaisen maan terveydenhuoltojärjestelmä kuitenkin terveydenhuollon takaamisen ohella muokkautunut mukailemaan ja kuvastamaan myös oman maansa ihmisten ja kulttuurin terveydenhuollon tarpeita.

Erilaisuuden takia päädyin kuitenkin Azoreihin, sillä olen Englannissa aiemmin asunut ja työskennellyt yksityisellä puolella vanhustyössä, näin ollen jo nähnyt osan tämän maan käytäntöjä ja kulttuuria. Ja kukapa ei tykkäisi olla syksyisen Suomen sadetta ja harmautta paossa Atlantin paratiisisaarella? 🙂

 

Mitä?

Täällä minun on tarkoitus suorittaa gerontologisen eli vanhusten sekä vastaanotto- tai polikliinisen hoitotyön harjoittelut, ja nyt tällä myös siis projektitoiminnan harjoittelun. Portugalin kielikurssillekin tietysti piti vanhusten parissa harjoittelevana ilmoittautua ja omaopiskelukin pääsi viimein käyntiin Lissabonin lentokentällä, eikä jo kesäkuussa niinkuin oli alunperin tarkoitus 😛 Täällähän sen joka tapauksessa parhaiten oppii 😛

Tämä blogi onkin tällä hetkellä ainut asia mistä olen varma 😀  Olen päässyt Azoreille asti ja kurssitoverini ovat päässeet jo hyvään vauhtiin gerontologisen hoitotyön harjoittelun parissa kotoisessa Suomessa, itse en utelevista sähköposteistani huolimatta edes tiedä vielä missä suoritan mitäkin tai missä asun seuraavat kolme kuukautta 😀

Saavuin Azoreille eilen Englannissa vietetyn viikonloppumutkan kautta. Lähdin tänään jo käymään epätietoisuudesta suuresti kärsivänä täkäläisellä yhteistyöyliopistolla, vaikka olin tullut varta vasten viikkoa sovittua aloitusajankohtaa aikaisemmin. Täytyyhän sitä varmistaa että ehtii leikkiä myös turistia ja nähdä mitä Azoreilla on pohjoismaiden karuihin oloihin tottuneelle tarjota 😀

Täällä varsinaiset työt aloitetaan vasta ensi viikolla, mutta onneksi kansainvälisistä suhteista vastaavat työntekijät olivat jo paikalla sain edeltäviä paperitöitä jo hieman alkuun. Tiedän nyt sentään koska saan tietää ja mitä 🙂 Sentään osoite ja miten asun on jo tiedossa.

Ellen olisi päässyt matkustelemaan ennemmin, en varmastikaan olisi ollut näin rauhallinen mitä olen ollut, tanskalainen ystäväni ihmetteli kovasti kuinka kahta kättä heittäen olen kyennyt lähtemään mistään mitään tarkemmin tietämättä 😀

 

Azoreista…

Täällä lämmintä piisaa ja meri-ilmasto pitää ilman kivan kosteana, mutta Suomen oloissa aina hyvin tarjenneena tämä 25 astetta on ihan enemmän kuin tarpeeksi 😛 Azoreiden sää voi vaihdella useampaan kertaan päivässä, mutta toistaiseksi minua on hellitty vain auringonpaisteella ja säikytelty jo maanjäristykselläkin, jota en toki edes itse tuntenut 😛

Saaret ovat siis tuliperäisiä ja saarten kohdalla yhtyy kolmekin eri mannerlaattaa, jonka vuoksi saarilla piisaa aktiivista vulkaanista toimintaa. Saarella on kuumia lähteitä sekä säännöllisiä maanjäristyksiä. Asumani Sao Miguelin saari on saarista suurin, leveimmillään 90 kilometriä leveä ja korkeimmillaan 15 kilometriä pohjois-etelä-suunnassa. Saarten melkein 250 000 asukkaasta yli puolet asuvat pääsaarella.

 

 

En oikein pidä puhelimeni kamerasta, toivottavasti saan ostettua tässä piakkoin uuden puhelimen, mutta tässä oheen vielä edes muutama säädyllinen kuva saaren näkymistä.

IMG_20170830_143147IMG_20170829_200833IMG_20170830_151032